Ensimmäinen Autoslalomkilpailuni.

Osallistuin sunnuntaina viides kesäkuuta järjestettyyn AL-Autoslalomiin. Kilpailun järjesti Autoliiton Helsingin osasto. Areenana toimi Helsingin Kartingrata Malmin lentokentän kupeessa. Kilpailu oli myös osa neliosaista AL-Sports Slalom Cup:a. Itse lajista voi lukea enemmän edellisessä tekstissäni olevasta lajiesittelystä.
Olen seuraillut lajia jossain määrin jo 2000-luvun alkupuolelta asti. Ensimmäinen osallistuminen tosin pääsi venähtämään näin pitkälle erinäisten syiden takia. Lajissa on aina itseäni kiehtonut kilpailun tasaisuus ja se, että sitä voi harrastaa todella pienelläkin budjetilla. Tieliikenne kelpoisen auton lisäksi ainut vaatimus, kun on vain kypärä.

Itse kilpailusta ei paljon jäänyt kerrottavaa. Ensimmäinen kierros meni kilpailu jännityksen piikkiin eli täysin penkin alle. Tuloksena oli todella surkea aika ja muutama keila virhe. Toinen kierros olikin sitten jo melkein kilvanajoa sain nimittäin jo noin kymmenen sekunttia ensimmäisestä ajasta pois. Tämäkään tosin ei riittänyt sillä olin reilu kymmenen sekunttia jäljessä palkintoihin oikeuttavista ajoista.
Vaikka kilpailusta ei tullutkaan kultaa eikä kunniaa niin olen silti tyytyväinen ensimmäiseen kertaani. Tiedän kuitenkin melko varmasti pystyväni parempaankin, kun vain hieman opettelen lajin ja autoni saloja. Laji kuitenkin poikkeaa melkoisesti normaalista rata-ajosta.
Seuraava kilpailu onkin sitten elokuun lopupuolella Mikkelissä.

Lajiesittely: Autoslalom

Autoslalom on laji jossa ajetaan autolla keiloista muodostettua rataa kaksi kertaa. Nopeampi aika näistä jää voimaan. Keiloihin osumisesta tai väärältä puolelta ajamisesta saa virhe sekuntteja, jotka lisätään suoritus aikaan. Radalle päästetään aina yksi auto kerrallaan. Aika mitataan joko valokennoilla tai spondereilla. Lajina autoslalom onkin siis melko lähellä katuautosrinttiä, mutta selkeästi hitaampaa. Pintamateriaalina radoissa on aina asfaltti.

Kuten kuvista voi nähdä niin laji on todella sopiva harrastettavaksi myös omalla siviili autolla. Radat ovat tarkoituksella hitaita ja riski ulosajoon on sitä kautta pieni. Autot on jaettu myös luokkiin teho/paino suhteen mukaan. Tällä on haettu tasapuolisuutta. 70 hevosvoimainen vakioauto ja täysiverinen Timeattack kilpuri ei oikein ole samalla viivalla. Lajissa painotetaankin nimenomaan kuljettajan ajotaitoa ja auton hallintaa.

Voittaja autot tosin ovat yleensä juuri lajia varten rakennettuja kuten muissakin autourheilun muodoissa. Parhaiten lajissa menestytään kuitenkin pienillä ja ketterillä autoilla. Suuri huipputeho ei ole autoslalomissa kaikki kaikessa vaikka ei siitä haittaakaan ole tiettyyn rajaan asti. Alusta ja renkaat ovat myös tässä lajissa todella tärkeässä asemassa. Lajissa nimittäin on sallittua käyttää vain ja ainoastaan tieliikenteeseen hyväksyttyjä renkaita.

Lajia pitää yllä tällä hetkellä Autoliiton AL-Sports. Kilpailuja ajetaan vuosittain noin viitisen kappaletta ja ne painouttuvat Etelä- ja Keski-Suomeen. Aktiivisia harrastajia lajilla on tällä hetkellä noin parisen kymmentä ja satunnaisia harrastajia vähintään saman verran. Tämä tarkoittaakin sitä, että tungosta ei lajin parissa pahemmin ole. AKK:n luovuttua autoslalomista 2000-luvun alkupuoliskolla laji on kärsinyt lievästä mainostuksen puutteesta ja osanottaja kadosta. Euroopassa laji on nimittäin huomattavasti suositumpi ja suurempi.

Pakoääniä.

Laitanpa tähän nyt muitaessani nuo ääniklipit tännekin tuolta youtuben puolelta.

Artukaisten ratapäivät.

Kävin lauantaina toukokuun viimeisenä viikonloppuna Turun Artukaisissa järjestetyillä ratapäivillä. Rata oli rakennettu Turun Messukeskuksen ympärille. Alueella on sijainnut myös takavuosina Artukaisten lentokenttä. Toiminta on tosin loppunut jo 60-luvun puolen välin jälkeen. Lentokentän toimimisesta kertoo nykyäänkin pystyssä oleva lentokenttärakennus ja yleisenä tienä toimiva entinen kiitorata.

*

Rataa ei entuudestaan löytynyt Racechronosta joten lisäsin radan päivän aikana. En tosin heti aluksi muistanut että ohjelmassa voi vaikuttaa mittauslinjojen leveyteen. Tästa johtuen en saanut talteen aikoja ensimmäisistä kierroksista. Huomattuani tämän mahdolisuuden sain muutaman lisäkierroksen muillekkin radoille. Kierrosennätykset tosin eivät muuttuneet. Ainut aika mikä parani oli Ahveniston optimaalinen kierrosaika. Kierroksen ajasta tippui nimittäin pois noin kaksi sekunttia.

*

Tapahtumassa oli myös mahdollisuus ajaa 1/8 mailin eli 201 metrin kiihdytystä entisellä kiitotiellä. Huonojen yhteensattumien johdosta tällä kertaa paikalla ei tosin ollut ajanottolaitteita. Tämä ei tuntunut kylläkään olevan ongelma sille pienelle joukolle, joka kävi kiihdyttelemässä päivän aikana. Toimin nimitttäin suurimman osan ajasta lähettäjänä kiihdytys suoralla. Ennätin päivän aikana myös itse vetämässä kymmenkunta vetoa muiden töiden ohella. Paras aika oli 11.8 sekunttia loppunopeuden ollessa 90 km/h.

Kuvaaja: * Nelli Rauhamäki, Muut: Jouni Niemi

Youtube kokeiluja.

Tein aikani kuluksi kuvakoosteen tähän astisista kuvista. Vielä kun saisi luvalliset musiikit taustalle niin olisi mahtavaa.

Toiset ratapäivät.

Kävin toukokuun 14. jälleen kerran RADALLE.com:n ratapäivillä kuvauksen merkeissä. Tällä kertaa areenana oli Hämeenlinnan aina yhtä legendaarinen ja vaativa Ahvenisto. Radasta tekee todella haastavan sen kapeus ja muihin moottoriratoihin verratuna huimat korkeuserot. Sanotaankin, että Ahvenistolla ei ole varaa virheisiin tai löytää itsensä aidasta tai rengasvalleista. Rata on myös todella kuluttava renkaille suurista korkeuseroista johtuen. Samasta syystä vakioauton jarrut joutuvat myös todella koville.

Ratana Ahvenisto on kylläkin itselleni paljon tutumpi kuin viime viikon Alastaro, sillä olen pyörinyt sillä paljon enemmän. Tämä tosin oli ensimmäinen kerta kun oikeasti ajoin kovempaa kyseisellä radalla. Alastarossa en ole käynyt kuin kerran aiemmin ratapäivillä. Silloin kävin radalla vain vapaalla rataan tutustumisella.

Sitten itse asiaan eli autooni. Ibiza tuntui toimivan niin kuin pitikin. Alusta tuntui toimivan näissä vauhdeissa niinkuin pitikin. Renkaiden suhteen ei kaikki mennyt ihan niin kuin piti, sillä ne tuntuivat menettävän pitoaan huomattavasti nopeammin kuin Alastarossa. Viime viikkoon verrattuna auto tuntui kylläkin liikkuvan paljon pirteämmin ja herkemmin.
Tähän tosin saattoi vaikuttaa kovemmat äänet, jotka loivat illuusion nousseesta tehoista. Putkiston avartaminen ja ilmansuodattimen vaihtaminen vapaammin virtaavampaan ei tuntunut menneen ihan hukkaan. Moni tulikin kyselemään varikolla, että onko autoni Ibiza FR, kun se kulki ja kuulosti niin hyvältä radalla.

Pakoputkiston muokkailua

Vietin maanantai aamuni Kannelmäessä. Kävin nimittäin hieman suurennuttamassa ibizani putkistoa Pakoputkihuolto R.Tiittasella. Kyseinen paja on niitä harvoja paikkoja pääkaupunkiseudulla, jotka vielä tekevät putkistoja mittatilaustyönä asiakkaan tarpeiden mukaan. Nykyään suurinosa pajoista on pelkkiä asentamoja, joissa ei tehdä muuta kuin laitetaan valmiita osia paikalleen.

Putken halkaisija kasvoi operaation myötä 51milliin ja taaempi vaimennin vaihtui läpivirtaavaksi. Äänistä tuli niin miehekkäät kuin 1.2 litraisesta vaan voi saada aikaan. Hintaa koko hommalle tuli reilu 150 euroa ja aikaa kului itse työssä noin tunti. Tämä summa oli todella edullinen verrattuna valmiisiin putkistoihin. Suurimman osan hinnat alkavat noin 300 eurosta.

Kuvia en valitettavasti itse asennus vaiheesta saanut otettua, kun onnistuin unohtamaan kamerani kotiin. En tosin anna asian häiritä sillä lisään nyt samalla tähän tekstiin muutaman blogissa ennen julkaisemattoman kuvan.

Ensimmäiset ratapäivät.

Kävin lauantaina RADALLE.com:n kauden avauksessa Alastaron moottoriradalla. Olin paikalla varsinaisesti kuvaajana, mutta en voinut vastustaa kiusausta käydä myös itse pyörähtämässä radalla.
Kokemukset olivat todella positiiviset lukuun ottamatta tehon puutetta suorilla. Radalla alusta tuntui toimivan uskomattoman hyvin ollakseen täysin vakio katualusta. Silminnäkijöiden mukaan auto ei ollut edes pahemmin nostellu kumpaakaan takapyörää mutkissa. Tähän tosin saattoi vaikuttaa täysin tehoton moottori. 70 hevosvoimaa ei nimittäin missään nimessä anna aihetta tuuletuksiin tai koviin huippunopeuksiin.
Hyvien ensi vaikutelmien rohkaisemana aionkin käväistä radalla myös ensi viikonloppuna. Olen nimittäin menossa kuvaamaan RADALLE.com:n tapahtumaa. Vuorossa tällä kertaa on aina yhtä legendaarinen ja riskialtis Ahveniston moottorirata Hämeenlinnassa...

Kävin ajelemassa ja otin muutaman kuvan. Osa 3.

Kävin pääsiäisen kunniaksi pesemässä ibizani. Otin myös samalla muutaman kuvan. Kävin ottamassa kuvat tutulla Tikkurilan vanhan Silkkitehtaan alueella.


Käytin kuvissa yhtä pikkusalamaa jonka olin laittanut jalustan päälle. Laukaisuun käytin Nikonin langatonta CLS järjestelmää.

Kävin ajelemassa ja otin muutaman kuvan. Osa 2.

Kävin sitten perjantaina illalla pesemässä muutaman viikon liat pois autostani. Pesun jälkeen sitten räpsin muutaman uuden kuvan samantien, kun auto oli vielä puhdas.

Kesärenkaat

Kävin tänään iltapäivällä laitattamassa uudet alumiinivanteet ja kesärenkaat alle. Ensimmäiset tuntemukset heti renkaiden vaihdon jälkeen ovat varovaisen positiiviset. En olekkaan ajanut matalampiprofiilisilla renkailla sitten 2000-luvun puolivälin jälkeen.

Ajotuntumaan tuli uusien renkaiden myötä mukavasti sporttisuutta. Ohjausvaste parani huomattavasti eikä ajomelu kasvanut mitenkään merkittävästi.
Myöskään kulutus ei näyttänyt kasvavan pikaisen testilenkin perusteella. Tästä osaan kertoa lisää jonkin ajan kuluttua, kun näen vähän sitä mihin kulutus asettuu.

Vanteet ovat siis kokoa 16 tuumaa ja renkaat 205/50/16". Halusin tarkoituksella ottaa hieman korkeamman renkaan, koska en ole pitkään aikaan ajellut matalampiprofiilisilla kumeilla.
Koitan ottaa viikonloppuna muutaman paremman kuvan. Räpsäisin yllä olevan kuvan vain pikaisesti kännykälläni.

RaceChrono:n testailua.

Asensinpa tänään sitten aikani kuluksi RaceChrono:n puhelimeeni. Ohjelma mittaa puhelimenni gps:n avulla auton suoritusarvoja. Ohjelmalla voi normaalien kiihtyvyys mittauksien lisäksi mitata kierrosaikoja moottoriradoilla. Ohjelman avulla onkin mukava seurata eri viritysten vaikutuksia auton olemattomaan suorituskykyyn.
Kävinkin heti samantien kokeilemassa ohjelmaa eräällä suljetulla yksityisalueella. Julkisilla teillähän ei tälläisiä leikkejä saa taikka voi leikkiä. Tulokset olivat suurinpiirtein sitä mitä odotinkin. Tosin aikoihin vaikutti huonontavasti voimakas sutiminen heti liikkeelle lähdettäessä.

Alla kolme vetoa jotka tein saatuani laitteet testattua.

1. 60 feet: 3,4s 1/8 mile: 13,1s 1/4 mile: 20,6s Loppunopeus: 103 km/h 0-100 km/h: 18,6s
   
2. 60 feet: 4,3s 1/8 mile: 14,1s 1/4 mile: - Loppunopeus: 90 km/h 0-100 km/h: 16,8s
3. 60 feet: 2,8s 1/8 mile: 12,4s 1/4 mile: 19,7 Loppunopeus: 120 km/h 0-100 km/h: 15,8s

Mielenkiintoista ajoissa oli 0-100kmh aikojen parantuminen melkein sekunnilla per veto. Kaksi ensimmäistä vetoa menivät sutimiseksi heti lähdöstä. Viimeinen veto meni sitten taas melkein nappiin lähdössä, mutta myöhästyin vaihdossa kakkoselta kolmoselle. Pidän kuitenkin hyvin mahdollisena pääsemistä 1/8 mailin ajoissa alle 12 sekunnin.
Sutiminen todennäköisesti tulee kylläkin poistumaan tai ainakin vähentymään huomattavasti, kun saan aluvanteet ja vähän parempaa rengasta alle. Rengastukseen pitääkin paneutua ennen kesää huolella. Pienessä ja tehottomassa autossa pienetkin jutut merkitsevät todella paljon.

Taistelua OBD-pistokkeen kanssa.

Näyttää tuo projekti lisäinformaation saamiseksi auton OBD-liittimen kautta menevän todella vaikeaksi. En ole nimittäin saanut useasta yrityksestä huolimatta mitään tietoa ulos OBD-liittimestä. Olen kokeillut tuloksetta jo kahta eri laitteella. Ilmeisesti autossani on jonkinlainen uusi protokolla tai salausohjelma, jota lukijat eivät vielä tunnista.

Ensiksi kokeilin tuloksetta aiemmin mainitsemaani Kiinasta tullutta lukijaa. Seuraavaksi kokeilin sitten viime viikolla V-Checker A301 ajotietokoneen ja vikakoodinlukijan yhdistelmää. Kumpikaan laitteista ei kuitenkaan tunnista auton käyttämää protokollaa. Tiedän kuitenkin molempien laitteiden toimivan oikein, koska olen testannut molempien laitteita eräässä toisen merkkisessä autossa.

Näyttää jäävän kohta ainoaksi vaihtoehdoksi alkaa suunnitella kiinteiden lisämittareiden asentelua koelautaan. Infolaitteista on nimittäin kokeilematta enään amerikkalainen Scangauge 2. Yhtenä vaihtoehtona tietenkin on sitten tietokoneen kautta toimivat laitteet. Tietokone on kylläkin osittain ulkona kuvioista suuren kokonsa takia.

Päivitystä.

Taas on vierähtänyt hetki viimeisestä kirjoituksesta joten ajattelin tehdä pientä yhteenvetoa. Olen alkanut vihdoin saamaan puuttuneita osia. Uusia kuviakin on tulossa kunhan saan noita rojuja kiinni autoon.
Lisäsin myös autoni tiedot tankkaus.com:n, jotta saan seurailtua vähän paremin kulutusta ja muita kuluja.

Torstai 10.3. oli varsin tapahtuma rikas päivä. Aamupäivästä sain vihdoinkin pitkään odottamani keskikyynernojan. Kävinkin heti puolilta päivin laitattamassa sen paikalleen Magneetissa. Syyksi miksi osan saapuminen kesti reilusti pidempään mitä alunperin lupailtiin paljatui tehtaan toimitusvaikeudet Espanian päässä.
Päästyäni kotiin sain melkein heti soiton, että tilaamani H&R:n 25/40mm madaltavat jouset olivat noudettavissa. Tällä kertaa jopa aivan oikealle akselipainolle. Ensimmäinen satsi nimittäin oli tarkoitettu painavampaan Ibizaan.

Eilen sitten sain tiedon, että kesäksi tilaamani alumiinivanteet olivat saapuneet jo Vannetukun varastoon. Olin odottanut vanteiden saapuvan vasta kuukautta myöhemmin, joten yllätys oli melko suuri. Yleensähän kaikki aikataulut tuntuvat venyvän ja paukkuvan vähän joka paikassa. Pitääkin siis nostaa hattua Vannetukulle nopeasta toiminnasta.
Tänäin sain myös tiedon että noin kuukauden Suomen ja Hongkongin väliä matkannut vikakoodinlukija on vihdoinkin saapunut Helsinki-Vantaan Tulliin. Enää vain pitää odotella, että tuleeko lukija suoraan kotiin vai joudunko hakemaan sen Tullista.

Rengaspaineet

Muistinpa sitten ensimmäisen kerran tarkistaa Ibizan rengaspaineet. Yllätys oli melko suuri kun mittari näytti etupyörissä 1,6 ja takapyörissä 1,5 bar. Auton suositukset ovat kuitenkin edessä 2,3 ja takan 2,1. Ilmeisesti paineita ei ole tarkastettu ennen luovutusta tai sitten tarkistus on tehty renkaiden ollessa lämpöiset. Kylmä ilmahan vaikuttaa laskevasti paineisiin.

Oikeat paineet kertovan tarra löytäminen ilman ohjekirjaa kestikin sitten hetken aikaa. Ibiza on nimittäin tähän mennessä ensimmäinen autoni jossa rengaspaineet kertova tarra ei sijaitse kuljettajan puoleisessa oviaukossa tai ovessa. Lopulta jouduin hakemaan ohjekirjan sisältä ja katsoa tarran sijainti. Tarra löytyi lopulta polttoainesäiliön luukusta. En olut vain huomannut katsoa kertaakaan aikaisemmin, että mitä siinä tarrassa itseasiassa lukikaan.

Paineiden nostaminen tiputtinkin kulutusta melkein heti noin puolisen litraa. Auton käytös muuttui samalla merkittävästi "sporttisempaan" suuntaan. Negatiivisia puolia jos välttämättä haluaa etsiä niin ne löytyvät pidon pienenä heikkenemisenä. Tämän huomasi liikkeelle lähdettäessä herkempänä sutimisena ja absien herkempänä toimintana.

MinunAuto.com

Lisäsin hetki sitten autoni profiilin myös MinunAuto.com palveluun. Löydyn sieltä nimimerkillä JouniSC. Samasta palvelusta löytyvät myös osa entisistä autoistani eli Suzuki Swift ja Suzuki Jimny. Olen näemmä poistanut Dodge Caliberin ja Chrysler Neonin profiilit palvelusta.

Kävin ajelemassa ja otin muutaman kuvan.

Lähdin lauantaina aurinkoisen sään innoittamana hieman ajelemaan. Kävin samalla pesemässä tämän viikon aikana kertyneet loskat ja suolat pois autosta. Otin samalla muutaman uuden kuvan autostani. Otin kuvat Haltialan tilan alueella Vataalla.

Iltapäivän hiipuvassa valossa sainkin muutaman kelpo otoksenkin aikaan. Kuten jotkut voivatkin kuvista huomata niin käytin salamaa kamerasta erillisellä jalustalla. Runkona kuvissa käytin Nikonin D90 jonka nokalla oli kiinni Tokinan 12-24mm:n objektiivi. Salamana toimi Nikonin SB-900. Enemmän kuvista valokuvausblogissani. Katso kirjoitus täältä.

Päivitetty: 12.02.2011 Linkki lisätty.

Käyttökokemuksia ensimmäisen kuukauden jälkeen.

Olen nyt ajellut Ibizallani noin kuukauden ja 3000 km:n jälkeen on ehkä hyvä hetki vähän katsella ensimmäistä kuukautta.

Kuukauden aikana olen siis kerinnyt ajella noin kolmisen tuhatta kilometriä. Ongelmia matkan varrelle ole tullut ollenkaan. Muutenkin ensi kokemukset ovat olleet todella positiivisia pienestä ja tehottomasta moottorista huolimatta. Samoin olematon varustelun taso ei ainakaan tähän mennessä ole alkanut häiritsemään suuremmin.
Autostahan kuitenkin löytyy kaikki tärkeimmät varusteet kuten kauko-ohjattu keskuslukitus, penkinlämmittimet ja sähkölasit. Suurin miinus varustelun puolella on ehkä ollut peilien sähkösäädön ja lämmityksen puuttuminen.

Pienen moottorin ominaisuudet arkikäytössä ovat olleet todella positiivinen yllätys. Ainakin näin talvella tehoa on ollut juuri sopivasti arkikäytössä. Kaikki niin sanotut sankariteot on tosin saanut unohtaa, koska tehoa autosta ei juuri löydy yhtään ylimääräistä.
Alustaltaan Ibiza on myös ollut näin talvella todella mukava ajaa. Käyttäytyminen liukkaalla on ollut todella rauhallista joten ajonvakausta tai luistonestoa ei ole tullut vielä kertaakaan ikävä. Melua on kylläkin riittänyt maantiellä enemmän kuin tarpeeksi. Tähän tosin saattaa vaikuttaa alla pyörivät Nokian Hakkapeliitta nastarenkaat.
Polttoainetta siis 98:a on kulunut siinä karvan päälle seitsemää litraa kaupungissa liikkuessa. Maantiellä kulutus on noin viiden litran tiennoilla. Kulutus lukemat ovatkin siis hieman yläkanttiin tehtaan lupaamiin verrattuna. En tosin näin talvella ole vielä huolissani sillä kylmät ja liukkaat kelit vaikuttavat kuitenkin jonkin verran kulutukseen.

Yleisellä tasolla olen ollut todella tyytyväinen hankintaani ainakin näin talvella. Ehdottomasti suurin positiivinen yllätys tähän mennessä on moottorin ohella ollut Ibizan audiojärjestelmä. Aivan heti ei nimittäin uskoisi että autossa on vain neljä kaijutinta. Soundia löytyy orkkis järjestelmäksi mukavasti laajalta äänialueelta.
Myös auton istuimet ovat ei urheiluistuimiksi todella tukevat vähän joka suuntaan. Samoin auton tavaratila on osoittautunut täysin käyttökelpoiseksi. Tähän mennessä 285 litraa on tuntunut riittävän ihan mukavasti.

Seat Ibiza SC 1.2 Edition

Keskiviikkona 12.01.2011 Kävin hakemassa Vantaan Magneetista uuden autoni. Auto on siis otsikon mukainen eli Seat Ibiza SC. Moottorina siinä on 1.2 litrainen vapaasti hengittävä bensamoottori. Hevosvoimia tässä aivan mahtavassa kolmisylinterisessä voimanpesässä on huimat 70 kappaletta ja vääntöä hurjat 112 nm.

Varustelultaan auto edustaa hieman erikoista versiota. Auto on todellinen karvalakki malli, sillä varustelu perustuu halvimpaan eli Referense tasoon. Lisänä perusvarusteluun autossa on Edition tason mukana tulleet manuaali-ilmastointi ja radion kaukosäätö rattiakselissa. Varusteista siis puuttuu kaikki nykyaikset ihmeet kuten ESP ja luistonesto.
Lisävarusteina autoon otin mukaan pakollisten talvirenkaiden ja lohkoilämmittimen lisäksi vain takalasien tummennuksen ja keskikyynärnojan.

Kirjoitan lisää käyttökokemuksista ja muusta seuraavissa kirjoituksissani.

Taustaa

Olen ollut kiinnostunut autoista melkein koko ikäni, mutta varsinainen alku sysäys harrastukselle tapahtui 2000-luvun alkupuolella. Satuin silloin kavereiden yllyttämänä käydä katsomassa silloin elokuvissa pyörineen autoelokuvan The Fast and The Furious. Elokuvan vaikutus oli melko tramaattinen sillä melkein heti teatterista ulos astuttuani aloin jo suunnittelemaan, että mitä kaikkea voisinkaan tehdä sen hetkiselle autolleni.

Samoihin aikoihin aloin myös pyöriä paikallisilla huoltoasemilla. Ala-Tikkurilan ja Ruskeasannan Shellit tulivat hyvinkin tutuiksi kuten myös niinsanottu Tiksin munkki. Tiksin munkilla eli nuorten suosimalla Tikkurilan läpi kulkeneella p*lluralli reitillä tulikin sitten vietettyä useita viikonloppuja ajellen ja puhuen p*skaa kavereiden kanssa. Samoihin aikoihin aloin myös kiertelemään erinäköisissä autotapahtumissa ja ratapäivillä katsojan roolissa.


Kaikki hyvä loppuu aikanaan niin myös tämäkin villitys. En nimittäin enää vain jaksanut käydä tapahtumissa ja vastaavissa. Tähän tosin saattoi vaikuttaa jonkin verran auton vaihtuminen muutamaankin otteesseen lyhyen ajan sisällä ja muiden kiinnostuksen kohteiden ilmaantuminen. Autoharrastus jäikin muutamaksi vuodeksi hieman taka-alalle, sillä innostuin eräästä toisesta pitkäaikaisesta harrastuksesta. Tämä harrastus oli valokuvaus.

Valokuvausta on toisaalta kiittäminen siitä, että ajauduin uudelleen tuningautojen pariin. Satuin nimittäin törmäämään vuoden 2008 syksyllä törmäsin erään valokuvauskurssin yhteydessä RADALLE.com:n toiminnanjohtajaan Aki "Akinaattoriin" Salmelaan. Tästä kehkeytyikin eräänlainen yhteistyösopimus jonka johdosta aloin kuvaamaan RADALLE.comin tapahtumia kauden 2009 alusta.

2000-luvun loppupuolella inostuksen tuningautoihin hiipuessa tilalle tuli toinen autoihin liittyvä harrastus. Innostuin nimittäin maastoautoilusta eli offroadista. Hankinkin itselleni vuoden 2007 syksyllä Suzukin pikkumaasturin jonka rakensinkin melko hyväksi kevyehköä offroadia silmällä pitäen. Kävin autolla useaan otteeseen metsässä vakiomaasturi safareilla.


Ehdottomasti isoin juttu oli kesällä 2008 ajamani kaksiviikkoinen Finland Offroad Tour safari. Safari alkoi Hämeenlinnasta ja päättyi Ivaloon. Kokemuksena reissu oli jotain todella uskomatonta.
Vuoden 2010 loppupuolla jouduin kuitenkin jälleen alkaa ajatella auton vaihtoa. Hyvin ja luotettavasti palvellut Suzuki Jimny alkoi auttamattomasti jäädä pieneksi lisääntyneiden ja pidentyneiden valokuvausreissujen takia. Asiaa ei myöskään helpottanut pätkääkään Jimnyn heikohkot maantie ominaisuudet ja kesäisin hyvin tärkeän ilmastoinnin puuttuminen. Tämä johtikin sitten siihen että jouduin raskain mielin luopumaan Jimnystä tammikuun alkupuolella 2011.